Vesa-Matti Loiri — Itkevä huilu

Tein minä pajusta hilpeän huilun Mutten ääntä ma siihen saanut Antelin ei ole onneni haltijas Voittajan lahjoja mulle ei jaannu Soi, soiseli, lahjojaan jaannut Mä kaikille huilua näytin Näin minä hyttysen, hyttynen kuule Puhalla huiluuni sielu ja henki Aurinko paistaa, ei ole aikaa Hyrisi hyttynen hämärän renki Soi, soiseli, hämärän renki Ja huiluni päivässä kiilsi Kuljin ma maailman markkinateitä Säveltä kysyin tuolta ja sieltä Päätä ne puisti ja korvin ne haastoi Eikä ne tainneet kysyän kieltä Soi, soiseli, kysyjän kieltä Ja huiluni rumaksi ruostui Silloinpa ilmoille itkuni päästin Kelmeät kasvoni pimeään peitin Aattelin, nyt minä kuolla tahdon Huonon huiluni maahan heitin Soi, soiseli, maahan heitin Ja silloin helisi huilu Humisevan huolun huulille nostin Sormet ne sousi ja säveltä toisti Suru suli, vilisi virsien tulva Ihana aurinko sieluuni loisti Soi, soiseli, sieluuni loisti Ja huiluni ilosta itki