Vesa-Matti Loiri — Viime yönä ennen kahta

Yö ontui radalleen ja melun liikenteen Yli hengityksen kuulin Yö parsi sukkiaan ja lähti jatkamaan Pimein myrskytuulin Niin halki tuulten jäisten mä kuljin kahlaten Yökerhot yksinäisten ja puistot orpojen Hän teki taikojaan sai kukat kukkimaan Ne versoo ikkunaani Yön seuralainen oon ja koirat haukkukoon Näin kulkee karavaani Viime yönä ennen kahta saapui hän Näin hiusten liekehtivän Hän tuli maailmastaan viereen mun ja hymyili kun Hänet otin vastaan Niin halki tuulten jäisten mä kuljin kahlaten Yökerhot yksinäisten ja puistot orpojen Viime yönä ennen kahta saapui hän Näin hiusten liekehtivän Hän minut otti luokseen Vierelleen, nyt jotain teen myös hänen vuokseen Hän teki taikojaan, sai kukat kukkimaan Ne versoo ikkunaani Yön seuralainen oon ja koirat haukkukoon Näin kulkee karavaani